Unelmista

Mulla on ollut aikoja, jolloin en oo kyenny unelmoimaan mistään. Unelmia ei ole tullut edes mieleen, vaikka on yrittänyt niitä hakea päästään. Siitä tiedän omalla kohdallani, että ollaan vakavan masennuksen syövereissä, kun unelmia ei ole. Nyt kun olen enää keskivaikean/lievän masennuksen kourissa, on unelmiakin alkanut pulpahdella mieleen. Niistä ajattelin nyt kirjoittaa tänne. Koska minulla on unelmia!

Vaatteet. Haluan löytää oman tyylini pukeutua. Sen, joka tuntuu täysin minunlta. Värikkäät vaatteet vetää mua puoleensa kovasti ja ne tuntuukin omimmilta. Silti on vielä hakusessa vaatteiden tyyli muuten.

Yksi iso haave ja tavoite on, että tuntisin olevani omassa kehossani turvassa. Että olisin kotonani omassa kehossa. Tällä hetkellä oma keho tuntuu lähinnä uhkalta ja viholliselta. Eikä asiaa auta yhtään se, että esim. viime viikolla kaupassa yks vanhempi mies kouri mun peppua.

Haluaisin oppia tekemään villasukat. Varsi kyllä onnistuu, mutta loppu ei. Lapasetkin ois kiva osata tehdä. Ja pipo. Hmm, ja virkkaaminenkin ois kivaa oppia.

Oma talo meren rannalla. Ei tarvis olla suuri talo. Ison terassin kuitenkin haluaisin siihen, sellaisen ympäritalon menevän. Ja pihalle paljon lehtipuita, että ois paljon haravoitavaa. Rakastan haravointia! Pieni kukkapenkki ois kiva kans. Pihakeinu. Ehkä pieni kasvimaakin.

Liikunta. Haaveilen, että siitä tulee mulle loppuelämän tapa. Asia, josta tykkään. Haluan, että uskallan jonain päivänä rueta haastamaan omaa kehoani, kokeilemaan sen rajoja fyysisesti. Tällä hetkellä se ei oo mahdollista mun pään kunnon takia, mutta jonain päivänä on.

Matkustelu on iso haave. Haluan matkustaa maailman ympäri! Haluan käydä vaikka ja missä. Jonain päivän taas mennään.


Tässäpä muutamia mun haaveita. Mistä te haaveilette?