sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 parhaat jutut

Tässä teille listaa randomeista parhaista jutuista, mitä oon tämän vuoden aikana kattonu, kuunnellu, löytäny, tehny.


Paras elokuva: Onneli ja Anneli


Paras albumi: Tarja Turunen: From Ghosts and Spirits


Paras tapahtuma: Kuuskan paluu


Lahdesta


Paras suomalainen tv-sarja: Jenny+

Paras ulkomainen tv-sarja: Hiljainen todistaja

Paras blogi: 1001 Kabul

Paras YouTube- kanava: Bodyposipanda

Paras Instagram- tili: ScarredNot Scared


Oulusta


Paras kosmetiikka: LV Hoitava käsivoide

Paras paikka: Suomenlinna

Paras oppiminen: englannin kielen osaamisen parantuminen huimasti

Paras kahvila: Katri Antell

Paras hedelmä: banaani

Paras tee: Pukka: Lemongrass&Ginger


Ketun kohtaaminen kävelyllä kilometrin päässä kotoa


Paras suklaa: Marabou Premium Lemon&Ginger

Paras jäätelö: Cookie Dough

Paras ravintola: Viikinkiravintola Harald

Paras leipomus itse tehtynä: Pehmeät suklaakeksit

Paras löytö: kehopositiivisuus


Kaikkein parasta: Olla minä!

Lisäys: Vaihdoin parhaan kirjan toiseen, ku tajusin, että luin sen Gerritsenin kirjan 2016 enkä 2017.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Mietteitäni joulusta

Uskon, että on muitakin minunlaisiani, joille joulu on se ahdistavin ja kamalin aika vuodesta. Jouluhan on glorifioitu perhejuhla vailla vertaa. Itselläni joulusta tuli ahdistava vähän päälle viisi vuotta sitten, kun erinäisistä syistä johtuen mun välit lapsuudenperheeseeni katkesivat. Eka joulu sen jälkeen meni baarissa, hupsista keikkaa. Seuraava joulu meni Mieheni suvun kanssa. Sitten tuli joulu kavereittemme kanssa. Kaksi edellistä joulua ollaan vietetty kahdestaan ja niin me vietetään nytkin.

Rotuaarin jouluasu

Miksi joulu tuntuu niin ahdistavalta? Mulla joulu nostaa pintaan surun siitä, etten voi ja saa olla sisko sisaruksilleni ja täti sisarusteni lapsille. En voi olla heidän kanssaan tekemisissä kuin minimaalisesti, koska oma hyvinvointini kärsii siitä ihan liikaa. Hinta on liian kova maksettavaksi. En halua menettää itseäni. Vanhemmillani taas ei ole mitään väliä, koska he eivät välitä musta millin miljoonasosankaan vertaa, enkä halua heidän kanssaan olla missään tekemisissä loppuelämäni aikana.

Toinen syy on joulun uskonnollinen sanoma. Oon ite kasvanu vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja erosin tästä uskonnollisesta suuntautumisestä vähä päälle viis vuotta sitten ja kirkostakin nelisen vuotta sitten. Tuntuu typerältä viettää joulua sen takia, että joku heppu syntyi parituhatta vuotta sitten. Joululaulutkin on tosi monet uskonnollisilla sanoilla varustettu ja nekään ei nappaa. Uskonnollinen sanoma on lähinnä kuristava ja vie tilaa hengittää.

Huurteinen maailma

Mua ahdistaa myös joulussa se, että ku on perinteet, joita pitäis noudattaa ja hommata lahjoja ja käydä haudalla ja tehdä ne jouluruoat ja järkätä jouluruokailu ja ja ja ja ja ja ja. Että joulusta ei voi tulla joulu, jos kaikki ei oo täydellistä ja tehdä niinkuin ollaan aina ennenkin tehty. Oon ruennu rikkomaan omia kulahtaneita käsityksiäni joulusta ja en käytännössä edes vietä sitä. Joulun päivät ei eroa mun arjesta juuri mitenkään. Tänä vuonna aiotaan tehdä pizzaa viikonloppuna ruoaksi, eikä ressata enää jouluruoista. (Paitsi graavikalaa aion huomenna käydä ostaan ison satsin.)

En jaksa pitää yllä enää raskaita kulisseja, joita oon lapsesta asti kantanu harteillani. Ei, en ole hyvinvoivasta perheestä lähtöisin. Ei, en voi hyvin. Ei, en jaksa joulua, koska siihen liittyy vielä niin paljon surua. Ei, en jaksa jouluun liittyviä tohotuksia ja pakkoja. Ei, en aio edes antaa ruusuista kuvaa mun joulusta.

Yhden poikkeuksen aion tehdä tänäkin jouluna. Aion hankkia kummitytölleni joululahjan. Miksi mun pitäisi viedä lapselta jouluilo, vaikka itselläni ei oo sitä? 

Auringonlasku vuosien takaa

Mitä tässä nyt yritän edes sanoa? Sun ei oo pakko tehdä jouluun liittyviä asioita, jos ne ahdistaa sua ja tuntuu pahalta. Sun ei oo pakko viettää joulua sukulaisten tai kenenkään kanssa, jos se ahdistaa sua ja tuntuu pahalta. Joulun pitäisi kait olla ilon ja rauhan ja rakkauden juhla. Jos se ei oo sitä sulle, ni ei sun tartte pakottaa itteä mihinkään, jos se vaan vie sulta voimia ja iloa.

Ei-ahdistavaa joulua siis kaikille!

lauantai 16. joulukuuta 2017

3 asiaa, joista en luovu

Blogeissa oon nähnyt postauksia, joissa on mietitty kolme asiaa, joista ei luopuisi. Päätinpä itsekin rueta miettimään, että mitkä olisivat just ne kolme asiaa, joista minä en luopuisi.


1. Lukeminen on eka. Luen joka päivä. Luen facebookista ihmisten kirjoituksia ja muita jakamiaan asioita sekä ryhmissä keskusteluja. Luen blogeja. Luen uutisia. Luen mielenkiintoisia artikkeleita. Luen kirjoja. Lukeminen on ollu mulle tärkeä asia siitä asti, kun 5-vuotiaana opin lukemaan.


Kirjakasa parin vuoden takaa.


2. Kirjasto on tietysti toinen, mistä en luopuisi. Sieltähän mää saan sitä luettavaa käsiini. En välitä itse omistaa kirjoja mitenkään kauheasti, joten kirjastosta lainaaminen on mitä järkevintä. Kirjastoissa on yleensä myös rauhoittava tunnelma ja niissä viihtyy tutkimassa hyllyjen aarteita.


Oulun pääkirjaston ala-aulassa on suihkulähde.


3. Vapaa Internet. Siitä en myöskään luopuisi. Netti mahdollistaa niin hirmuisen paljon asioita ihmisen elämässä nykyään. Netissä hoidetaan pankkiasiat ja sosiaaliset suhteet. Netistä saa helposti tiedot asiasta ku asiasta. (Arvatkaa, pelottaako, ku Amerikka on nyt luopumassa vapaasta netistä, että käykö meille myös niin ennen pitkää?)


Netistä voi kuunnella myös musiikkia.


Mistä asioista sinä et luopuisi?

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Yhden sanan vastaukset

Luin Minäkö keski-ikäinen? -blogista tällaisen postauksen, jossa vastattiin yhdelllä sanalla kysymyksiin. Päätinpä sitten itekin kokeilla, että onnistuuko vastaaminen yhdellä sanalla.


1. Missä kännykkäsi on? Olkkarissa

2. Puolisosi? Rakkaus


3. Hiuksesi? Pitkät


4. Äitisi? Zombi


5. Isäsi? Zombi


6. Suosikkisi? Jäätelö


7. Unesi viime yöltä? Sisaruksia


8. Mielijuomasi? Vesi


9. Unelmasi? Maailmanympärimatka



Kauppakeskus Valkea viime talvena



10. Missä huoneessa olet? Keittiössä 

11. Harrastuksesi? Lukeminen

12. Pelkosi? Rakkaudettomuus

13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Elää

14. Missä olit viime yönä? Sängyssä

15. Jotain, mitä sinä et ole? Zombi

16. Muffinsit? Suklaa

17. Toivelistalla? Matka

18. Paikka, jossa kasvoit? Pohjois-Pohjanmaa



Ainolan puisto viime talvena


19. Mitä teit viimeksi? Söin

20. Mitä sinulla on ylläsi? Vaatteet

21. Televisiosi? Olohuoneessa

22. Lemmikkisi? Ei

23. Ystäväsi? Parhaita

24. Elämäsi? Vuoristorata

25. Mielialasi? Ahdistunut

26. Ikävöitkö jotakuta? Isosiskoa

27. Auto? Myyty



Meri-Toppilan puistoalue viime talvena


28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? Kauluspaita

29. Lempikauppasi? Lidl

30. Lempivärisi? Punainen

31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken

32. Milloin viimeksi itkit? Eilen

33. Kuka on tärkein läheisesi? Mieheni

34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Wales

35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Mainostajat


36. Lempiruokapaikka? Koti


Tämmösiä mun vastaukset. Sai välillä vähä miettiä, että miten vastata vaan yhellä sanalla, ku tekstiä tulis niin laveasti.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Sarjasuositus: Der Bestatter

Uusin löytöni ja täysin mukanaan vienyt tv-sarja mulla oli Der Bestatter eli englanniksi The Undertaker. Sarjaa löytyy Netflixistä neljän tuotankokauden verran. Aattelin, että katotaanpa eka jakso, että millanen tää sveitsiläinen rikossarja on. Sitten katoinkin toisen jakson. Sitten huomasinkin kattoneeni kaikki neljä tuotantokautta kolmessa päivässä. Nyt toivon hartaasti, että viides tuotantokausi tulis pian Netflixiin.


Sarjan päähenkilö on kuvan keskellä näkyvä mies, Luc Conrad, joka on entinen poliisi ja nykyinen hautausurakoitsija. Luc ei pysty pitämään näppejään erossa kiinnostavista rikoksista, joihin hän työssään törmää ja joihin vain sotkeentuu.

Muut päähenkilöt ovat vasemmalta oikealle: Reto Dörig (poliisi), Pedro Lambert (poliisi hänkin, ei mukana kaikissa jaksoissa), Anna-Maria Giovanoli (poliisi ja Lucin rakastettu), Alois Sammelweis (patologi), Fabio Testi (Lucin alainen) ja Erika Bürgisser (Lucin isän rakastettu ja Lucin alainen).

Henkilöhahmot ovat hyviä. Kaikissa on jotain, mistä pitää. (Paitsi Pedrossa.) Eniten pidin Lucin lisäksi Fabiosta. Ajatelkaa nyt goottihautausurakoitsijaa!

Juonena toimii tosiaan Lucin työssään hautausurakoitsijana löytämät rikokset ja niistä on saatu myös pitempiä juonenkaaria, jotka kestävät jaksosta tai jopa kaudesta toiseen. Myöskin Anna-Marian menneisyys on yksi pitempi juonenkaari.

En voi kuin suositella tätä sarjaa! Ei ollut liian raaka minullekaan, joka olen aika herkkä näissä asioissa. Lisäksi sarjan tunnari on on tosi hieno.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Musiikkiaakkoset

Fab Forty Something- blogista bongasin joskus postauksen, jossa aakkosten mukaan kerrottiin omasta musiikkimausta. Tallensin jutun linkin ja aattelin joskus tehdä itsekin samanlaisen listauksen. Kauan tämän tekeimisessä meni, mutta valmista tuli. Pitkä postaus luettavaksenne, olkaa hyvä.


A Adele on naislaulaja, jonka äänestä pidän tosi paljon. Silti hänen musiikkiaan ei tuu kuunneltua koskaan, vaikka pidän siitä. Skyfall- biisin myötä Adele tuli tutuksi mulle. Suomalaisista naislaulajista Ellinoora on kokenut saman kohtalon Adelen kanssa. Tykkään Ellinooran äänestä tosi paljon ja pidän hänen musiikistaanki, mutta jostain syystä ei vaan tuu kuunneltua sitä.

B Battle Beast on bändi, jonka musiikista tykkään todella paljon. Oon sen kerran livenäkin nähnyt Puolangalla LankaFestissä ja silloin bändi teki minuun entistä suuremman vaikutuksen. Lempibiisini heiltä on Black Ninja. Kuulin biisin ekan kerran kun elämäni oli hyvin tuskaisaa ja siitä tuli tsemppibiisi mulle. Bänsin uusin levy Bringer of Pain on täynnä hyviä kappaleita.

Paras kuva Battle Beastistä, minkä löysin kansioistani.


C Chopin. Siitä on jotain 20 vuotta, kun ekan kerran kuullut hänen pianosävellyksiään ja niistä tykkään aina vaan. Mitään suosikkia en osaa sanoa, koska tykkään niin monesta teoksesta tosi paljon. Fantasie Impromptu on tietysti upeaa kuunneltavaa, jos joku pitäisi sanoa. Chopinin Surumarssin soitin vuosia sitten mummuni hautajaisissa. Jotkut Chopinin kappaleet osaan siis itsekin soittaa.

D Dvorakin Slaavilaiset tanssit ovat olleet jo vuosia mulle tärkeitä. Ne vaan on niin hienoja, että aina palaan kuuntelemaan niitä.

E Elämän nälkä on biisi, joka tuo aina lohtua pimeään. Pave Maijaselle kiitos tästä.

F Finlandia- hymnissä on sitä jotain. Kylmät väreet menee sitä kuunnellessa. Herättää isänmaallisuuden tunteita mussa. Sibelius- elokuvassa on todella upea kohtaus, jossa Finlandia- hymni esitetään. Sitä katsoessa meni niin kylmät väreet ja kyyneleet nousi silmiin siitä.


Tässä sitä suomalaista mielenmaisemaa minun näkökulmastani.


G Game of Thronesin tunnarista tykkään! Tosin se on kyllä oikeaa korvamatoainesta. Korvamadot on kyllä välillä melkosia ja saattaa milloin mikäkin biisi jäädä soimaan päähän.

H Tuomas Holopainen. Mun lempparisäveltäjiä. Holopaisen musiikki iskee muhun täysillä. Nightwishin musiikki on mua. Holopaisen soololevykin iski muhun. Scrooge-levyltä lemppari biisi on The Last Sled.

I Indican Vettä vasten on biisi, joka on mun biisi. Tulee semmonen olo, että se kertoo just musta. Muutenkin pidän Indican musiikista tosi paljon. Se on sellaista sielun ja tunteiden liikuttajaa.




J Japani liittyy musiikkiin siten, että sieltä on Bach Collegium Japan, joka on kokoonpano, joka koostuu orkesterista ja kamarikuorosta. He esittävät ja levyttävät Bachin kuoroteoksia, joista kuoromusiikin ystävänä pidän tosi paljon. Itelläki on joku BCJ:n levy.

K Kerkko Koskinen. Koskisen musiikki myös iskee minuun täysillä. Voi sanoa, että Kerkko Koskinen on kans mun lempisäveltäjiä. Lempibiisejäni häneltä ovat Käki, Lokki, Minä suojelen sinua kaikelta, Vapaudesta ja Tallinnan lautta. Kerkko Koskinen Kollektiivin levytykset pystyn helposti laulamaan mukana, niin monesti ne tullut kuunneltua.

L Les Fleurs du Mal on Therionin levy, joka iski muhun täysillä. Muusta bändin musiikista en tykkää. Ton levyn musiikissa on jotain, joka liikuttaa mun sielua paljon.

M Musiikki yleensä ottain on mulle tärkeä asia. Silti saattaa mennä päiviä ja viikkoja, etten kuuntele ollenkaan musiikkia ja sitten yhtäkkiä kuuntelen taas jatkuvasti. Oon musikaalinen ihminen ja rakastan musiikkia. Musiikki on iso osa mun elämää. Joskus myös hiljaisuus on musiikkia.


Kuva yksistä nuoteistani.


N Nightwish on ollut ja tulee aina olemaan elämässäni jollain lailla. Teininä kuuntelin tosi paljon heidän levyjään ja heidän musiikkinsa on tehnyt pysyvät jäljet aivoihini. Livenä haluisin joskus heidät nähdä! Se on haaveeni. Nightwishiltä on vaikeaa sanoa varsinaista lempibiisiä. Tykkään kertakaikkiaan kaikista. The Poet and the pendulum- biisissä on jotain ja se tuli ekana mieleen ku aloin miettiä Nightwishin biisejä. Lisäksi I want my tears back, The siren, Feel for you, The riddler ja Lappi ovat mieleisiä. Toivottavasti heiltä saisi pian uutta musiikkia. Levyistä Once on ollut eniten minua.

O Oboe on soitin, jonka äänestä tykkään. Oboe concerttoja tykkään kuunnella.

P Piano. Haaveilen omasta pianosta, jotta voisin vuosien tauon jälkeen jatkaa soittamista. Haluaisin myös palata soittotunneille ja oppia lisää. Pianon soittaminen on ollut mulle tärkeä keino purkaa tunteita ja on vähän tylsää kun nykyään sitä ei voi tehdä pianon kautta.


Sähköpianon haluaisin. 
Kuva täältä


Q Qstockissa en oo vielä koskaan käynyt, mutta haluaisin käydä vielä joskus. Ainoat festarit, joissa oon käyny on LankaFest. Mulla on hidasteena festarointiin se, että siellä on paljon ihmisiä ja kova äänentaso, jotka vie voimia. Mun pitää siis valmistautua hyvin ennen tällaisia tapahtumia.

R Mozartin Requiem on sydämessä ja mielessä tuntuva kuoroteos, jota rakastan. Pidän paljon kuoromusiikista ja haluaisin itsekin taas laulaa kuorossa yli 10 vuoden tauon jälkeen. Requiem oli pitkään mulla se musiikki, joka helpotti mun ahdistusta ja sai paremmalle mielelle.

S Suomalaiset artistit/bändit, joita tulee kuunneltua aika ajoin: Haloo Helsinki, Chisu, Sonata Arctica, Kotiteollisuus, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani, Apulanta, Robin, Tarja Turunen, The 69 Eyes, Kwan, Sentenced, Stratovarius, Dreamtale, Jarkko Ahola, Northern Kings, Chorale, Tiktak...

T Tunteet liittyy mun mielestä olennaisesti musiikkiin. Musiikki herättää tunteita, saa ne liikkeelle. Tunnehan se on, ku me tykätään jostain bändistä tai säveltäjästä. Joku musiikki saa meidät itkemään, toinen musiikki saa hyvälle tuulelle ja menee jalan allelle. Jotain musiikkia inhotaan, toista rakastetaan. Musiikki on meidän tunteidemme tulkitsija monella tavalla.


Musiikki tuli maalaukseeni mukaan.


U Ulkomaiset artistit/bändit, joita tulee kuunneltua aika ajoin: Sabaton, Down Low, Dido, E-Type, Within Temptation, Amaranthe, Libera (poikakuoro), Epica, Dark Moor, Muse, Rammstein, Anouk, Macy Gray, ReVamp...

V Venäläiset ja slaavilaiset kansanlaulut on sydäntäni lähellä. Eniten vetoaa se mollisointuisuus ja surumielisyys minuun. Melodioiden kaihoisuus sykkii sydämeni tahtiin. Miettikään nyt vaikka Moskovan valoja tai Ajomiestä ja niiden tunnelmaa ja melodiaa. 

W Wedding marches eli häämarssit kuului lujasti mun lapsuuteen. Tädit äänitti niitä meille kasetille ja musiikin mukana leikittiin sisarusten kanssa häitä. Siitä jäänyt kivoja muistoja.

X kuvaa tuntematonta. Vielä on paljon musiikkia, jota en tunne ja josta voisin tykätä. Oon viime aikoina tutustunu varovasti jazziin ja huomannu pitäväni siitä. (Esim. Marilyn Monroen kappaleista pidän.) Mistä kaikesta muusta oon jääny paitsi? Paljon on musiikkigenrejä, artisteja ja bändejä, joita en tunne ja jotka voisivat avartaa mun maailmaa.

Y Heino Kasken Yö meren rannalla on yks hienoimmista pianokappaleista, jonka osaan soittaa. Ja se on tähän mennessä ainut, jonka oon oppinu soittamaan ulkoa.



Kuva täältä



Z Hans Zimmer on aika mahtava säveltäjä. Hänen sävellyksistään pidän eniten Pirates of the Caribbean- elokuvien musiikista.

Å Koska tähän kirjaimeen en keksi mitään, ni käytän sen niinku lystää. Minusta luonnon äänet on myös musiikkia. Tuulen suhina, laineiden liplatus, lintujen laulu ja kaikki muu. Nekin ovat mulle tärkeää musiikkia.

Ä Äänet. Musiikkia kuunnellessa "kuulen ääniä". Siis aika helposti erotan eri melodiat bändissä/orkesterissa/kuorossa ja saatan hyräillä niitä. En tiiä miksi käytän tuota termiä tästä asiasta puhuttaessa, mutta siltä se on aina tuntunut, että kuulen ääniä ku kuulen ne eri melodiat. Lisättäköön, että oon niitä "oikeitakin" ääniä kuullu lapsena vakavan masennuksen kourissa.

Ö Örinä. Siis örinähevi ei oo yhtään mun mieleen. Yääh. Toinen mistä en pidä on virret, siionin laulut ja muu hengellinen musiikki. Örinää ja henksuja yhdistää se, että molemmat saa mut ahdistumaan syystä taikka toisesta. Kukapa haluaisi kuunnella ahdistavaa musiikkia?



Tällaisia oli mun musiikkiaakkoset. Oli kyllä kivaa miettiä omaa musiikkimakua ja -maailmaa. Eniten kuuntelen heviä. Pidän power metallista/ sinfonisesta metallista ja sitä suurin osa kuuntelemistani heviartisteista edustaa. Klassinen musiikki on myös tärkeää minulle. Tuntuu, että nämä aakkoset silti antaa erilaisen kuvan mun maailmasta ja sen musiikista, kuin miten sen itse näen. Toisaalta, kaikki on kuitenkin totta. Näen mun musiikkimaun myös niin, että kaikki pohjautuu klassiseen musiikkiin. Kaikki tykkäämäni artistit ja bändit musiikkeineen on jollain lailla klassisen musiikin tyylistä enemmän tai vähemmän. 

Musikki on rakkaus!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kolme kysymystä

Malle haastoi mut Starlight Blogger Award- haasteeseen melkein kaksi vuotta sitten. Nyt jo sain aikaiseksi vastata haasteeseen. Kyseessä siis haaste, jossa vastataan kolmeen vaikeahkoon kysymykseen.


Merenranta Oulun Toppilassa


1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen siitä, että elän! Kiitollinen miehestäni, ystävistäni, kummitytöstäni. Kiitollinen siitä, että olen olemassa. Kiitollinen siitä, että pikkuhiljaa olen ruennut ymmärtämään oman arvoni. Kiitollinen siitä, ettei enää tarvi olla oman lapsuudenperheen kanssa tekemisissä. Kiitollinen siitä, että saan valita ihmiset elämääni, viis siitä ovatko sukua vai eivät. Kiitollinen terapeutistani, joka on minulle sopiva. Kiitollinen siitä, että saan ihan itse määrätä omasta kropastani.

Ihan yksinkertaisesti olen kiitollinen elämästäni, rakkaudesta jota saan vihdoin, mahdollisuuksista joita minulle on tullut. Olen kiitollinen siitä, että olen herännyt elämään oltuani ensimmäiset 25 vuotta sumussa ja nyt kun olen asioita käsitellyt ensimmäiset 5v seuraavasta neljännesvuosisadaasta.


Suomenlinnasta


2. Minkä asian tai valinnan haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Mää en muuttais ihan mitään. En edes niitä kauheimpia asioita. Muuten en olisi se, joka olen nyt. Tokihan jotkin teot ja sanomiset harmittaa, mutta niitä nyt ei vaan oikeasti saa tekemättömäksi ja ne kuuluu tähän kokonaisuuteen, jota kutsutaan minuksi. 


Orvokkirakkautta


3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Minulle elämän tarkoitus on se, että elän elämäni niin, ettei kuolinvuoteella tarvi katua tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.

Eilen kun kävin päiväseltään Helsingissä, mietin aamulla lentokoneen nousukiidon aikana, että nyt jos kuolisin, kuolisin onnellisena. Elämä on ruennut tasoittuun. Rankkaa on edelleen, mutta ei enää synkkää ja pimeää. Tosin en kyllä haluaisi kuolla vielä, on niin paljon asioita joita haluaisin tehdä ja toteuttaa. Mutta onni on tässä ja nyt.


Auringonlasku Heinolassa


Tällaisia mietteitä tänään. Näköjään just nyt näiden haasteiden tekeminen innostaa takaisin bloggaamiseen pariin. Saa ehdotella erilaisia haasteita mulle.